Muotoilu on ihmislähtöistä suunnittelua ja kehittämistä, jossa keskeistä on ihmisten tarpeiden, toiveiden ja tunteiden ymmärrys ja tulkinta. Muotoilijan tärkeä tehtävä on aina ollut ihmisten elämänlaadun ja arjen parantaminen. Muotoilija tuo kokemuksellisuuden, elämyksellisyyden sekä käytettävyyden ratkaisuun – usein muotoilun keinoin löydetään jopa täysin uniikki tapa ratkaista ongelma. Muotoilu on yhteistyötä ja yhdistää erilaisten ihmisten ja asiantuntijoiden osaamista.

Ihmislähtöisyyden ytimessä on taito havainnoida, kuunnella, kysyä ja tulkita toisen ihmisen arkea ja elämää – haasteita ja toiveita. Muotoilussa kaikki lähtee ihmisestä.

Ihmislähtöisyys vaatii empatiataitoja. Mitä taitoja ne ovat ja miten niitä voi kehittää?

Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan. Se on toisen ihmisen tunteiden ymmärtämistä ja myötätuntoista eläytymistä. Empatia sekoitetaan joskus sympatiaan, joka tarkoittaa kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Empatiassa tärkeää on kuitenkin erottaa omat tunteet ja pyrkiä tarkastelemaan toisen tunteita objektiivisesti niitä ymmärtämällä.

Empatiataitoihin kuuluu neljä ominaisuutta (Therese Wiseman):

1. Kyky nähdä maailma sellaisena kuin toiset sen näkevät. Tämä tarkoittaa omien ennakkoluulojen ja ”linssien” syrjään laittamista, jotta kykenet asettumaan toisen asemaan
2. Kyky olla tuomitsematta. Kun ymmärtää sen, että tarve arvostella kumpuaa usein itsestä, on helpompi kuunnella toisen näkökulmaa
3. Kyky ymmärtää toisen tunteita. Kun kykenee ymmärtämään omat tunteet ja myös niiden hienovaraiset erot, on mahdollista ymmärtää tunteita myös toisessa ihmisessä
4. Kyky osoittaa toiselle, että ymmärrät häntä. On tärkeämpää osoittaa toiselle ymmärrystä tilanteeseen liittyen kuin yrittää kertoa tilanteesta oma mielipide.

Kun muotoilussa lähdetään tutkimaan ihmisten tarpeita, ongelmia ja haasteita, täytyy olla halu ja kiinnostus ymmärtää tutkimuksen kohdetta. Tutkija on itse kuin tutkimusväline – mitä empaattisemmin hän pystyy suhtautumaan tutkittaviin, säilyttäen samalla tutkijan objektiivisen aseman, sitä parempia kysymyksiä hän osaa esittää ja sitä aidompia vastauksia saada.

Empatian tulisi näkyä muotoilijan työssä lisääntyvänä ymmärryksenä tutkittavista ihmisistä. Lisäksi empatian pitäisi näkyä myös ratkaisuissa, jotka syntyvät muotoilutyön tuotoksina: Mitä tunteita ratkaisun halutaan herättävän? Miten empaattisuus näkyy rakennetussa ympäristössä, fyysisissä ja haptisissa elementeissä? Miten sosiaaliset tarpeet huomioidaan ja täytetään; miten ihmiset kohdataan? Miten ratkaisemme näiden ihmisten ongelman, autamme heitä tehtävissään ja olemme hyödyllisiä heille?

”Entä voiko kokea empatiaa myös luontoa kohtaan?”

Tänä päivänä muotoilua ei voi tehdä huomioimatta ympäristöä ja luontoa, jossa toimimme. Voiko myös luontoa kohtaan kokea empatiaa? Yhä enemmän kiinnitämme suunnittelussa ja muotoilussa huomiota ympäristöön – oman ja asiakkaiden toiminnan ympäristövaikutuksiin sekä luonnon hyvinvointiin. Löytyykö empaattisesta suhtautumisesta myös luontoa kohtaan vielä vahvempi halu luoda uusia ympäristölle hyvää tekeviä ratkaisuja? Löydämmekö empaattisen lähestymisen kautta lisää merkityksellisyyttä vastuulliseen liiketoimintaan? Miten voimme lisätä ihmisten empaattista suhtautumista luontoa kohtaan, mutta yhtä aikaa myös ymmärtää ja tulkita ihmisen ja luonnon suhdetta sekä yhteistoimintaa?

Haluatko oppia havainnoimaan ja tutkimaan toimintaympäristöäsi ja siellä olevia ihmisiä paremmin? Ota avuksesi empatiakartta, joka auttaa sinua jäsentämään havaintoja ja asettautumaan tutkittavien ihmisten maailmaan. Löydät empatiakartan osoitteesta https://www.designmatters.fi/oppaat/ >Asiakasymmärryksen työkalut.