Tekoäly muuttaa parhaillaan perustavanlaatuisesti tapaamme tehdä työtä, tuottaa arvoa ja ylipäätään elää arkea. Generatiivinen tekoäly osallistuu ideointiin, analysointiin, sisällöntuotantoon, keskusteluun ja päätöksentekoon. Siitä on tullut keskustelukumppani, avustaja, asiantuntija, johtoryhmän sparraaja ja monissa tilanteissa myös itsenäinen suorittaja.

Tämä kehitys haastaa myös muotoiluajattelun. Human-Centered Design (HCD) on ollut vuosikymmeniä palvelumuotoilun ja liiketoiminnan kehittämisen vahva perusta, mutta riittääkö ihmiskeskeinen näkökulma enää tilanteessa, jossa arvo syntyy ihmisten, tekoälyn ja muiden toimijoiden yhteistyössä?

More-Than-Human Design (MTHD) on nouseva muotoilun tutkimussuuntaus, joka pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen. Se ei korvaa ihmiskeskeistä muotoilua, vaan laajentaa sitä. Sen keskeinen ajatus on, että tulevaisuuden palveluita, tuotteita ja liiketoimintaa ei voida ymmärtää tarkastelemalla vain ihmistä. On ymmärrettävä myös ne suhteet, joissa ihmiset, tekoäly, data, teknologiat ja muut toimijat yhdessä luovat arvoa.

Tässä uutiskirjeessä tarkastelen More-Than-Human Designia kolmen keskeisen kysymyksen kautta:

• Kenelle – tai keiden kanssa – suunnittelemme?
• Mitä oikeastaan suunnittelemme?
• Miten muotoilumenetelmien tulisi muuttua tekoälyn aikakaudella?

Kenelle – tai keiden kanssa – suunnittelemme?

Human-Centered Design on opettanut meidät suunnittelemaan ihmisille. Käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen, empatia ja osallistaminen ovat edelleen onnistuneen muotoilun kulmakiviä. Palvelumuotoilu on myös asettanut asiakkaan ja käyttäjän keskiöön.

More-Than-Human Design ehdottaa kuitenkin näkökulman laajentamista. Sen mukaan palvelut, tuotteet ja järjestelmät eivät synny vain ihmisille ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, vaan suhteessa moniin erilaisiin toimijoihin: tekoälyyn, algoritmeihin, dataan, materiaaleihin, infrastruktuureihin, eläimiin ja luonnonympäristöihin. Kysymys ei ole siitä, että ihminen korvattaisiin, vaan siitä, että suunnittelussa tunnistetaan laajempi toimijaverkosto.

Tekoälyn aikakaudella tämä on erityisen ajankohtaista. Kun tekoäly osallistuu yhä aktiivisemmin analysointiin, päätöksentekoon, sisällöntuotantoon ja vuorovaikutukseen, sitä on vaikea nähdä enää pelkkänä taustateknologiana. Se vaikuttaa siihen, miten palvelut toimivat ja miten ihmiset toimivat niiden kanssa.

Tulevaisuuden muotoilukysymys ei ehkä enää ole vain “Kenelle suunnittelemme?”, vaan myös “Keiden kanssa arvo syntyy?”

Mitä suunnittelemme?

Perinteisesti muotoilun kohteena ovat olleet esineet, tuotteet, palvelut ja käyttäjäkokemukset. Vaikka palvelumuotoilu laajensi näkökulmaa yksittäisistä tuotteista palveluekosysteemeihin, suunnittelun keskiössä on edelleen ollut ihmisen eli asiakkaan kokemus.

More-Than-Human Design ehdottaa hienovaraista mutta perustavanlaatuista muutosta. Sen mukaan suunnittelun kohteena eivät ole enää ensisijaisesti tuotteet tai palvelut, vaan ihmisten, teknologioiden, ympäristön ja muiden toimijoiden väliset suhteet.

Ron Wakkary kuvaa tätä siirtymänä artefaktien suunnittelusta kohti yhteiselämän mahdollisuuksien suunnittelua (Things We Could Design: For More Than Human-Centered Worlds, 2021). Elisa Giaccardi puolestaan esittää, että More-than-Human Design rakentaa suhteita ihmisten, tekoälyn, muiden lajien, materiaalien ja ympäristön välille sen sijaan, että se keskittyisi yksittäisen käyttäjän tarpeisiin (The Making(s) of More-than-human Design, 2025).

Liiketoimintamuotoilun näkökulmasta tämä avaa kokonaan uuden suunnittelukohteen. Emme enää suunnittele pelkästään palvelua asiakkaalle. Suunnittelemme mm. ihmisen ja tekoälyn välistä yhteistyötä, luottamuksen rakentumista, vastuun jakautumista ja päätöksenteon dynamiikkaa.

Toisin sanoen suunnittelun kohteena eivät ole enää vain ratkaisut, vaan ne suhteet, joiden kautta ratkaisut tuottavat arvoa.

Kun tekoäly osallistuu yhä aktiivisemmin asiantuntijatyöhön, asiakaskohtaamisiin ja päätöksentekoon, suunnittelun kohteena ei ole enää pelkkä käyttöliittymä tai palveluprosessi. Suunnittelun kohteena on ihmisen ja tekoälyn muodostama yhteistyösuhde sekä toimintamallit, joiden kautta tämä yhteistyö tuottaa arvoa.

Tässä on mielestäni More-Than-Human Designin merkittävä anti myös liiketoimintamuotoilulle. Emme enää suunnittele vain ratkaisuja ihmisille – suunnittelemme edellytyksiä sille, että ihmiset, tekoäly ja muut toimijat voivat yhdessä luoda arvoa.

Miten suunnittelemme?

Myös tutkimus on viime vuosina ottanut merkittäviä harppauksia eteenpäin. Laura Forlano (2017) haastoi ensimmäisten joukossa ihmiskeskeisen muotoilun lähtökohtia posthumanistisesta näkökulmasta. Elisa Giaccardi (2025) on koonnut More-Than-Human Designia omaksi tutkimusohjelmakseen, ja Iohanna Nicenboim on ollut keskeisessä roolissa viemässä ajattelua teoriasta käytännön muotoilutyöhön.

Nicenboim suoritti väitöskirjansa Delft University of Technologyssa Microsoft Research PhD Fellow -stipendiaattina. Hänen tutkimuksensa keskittyi kysymykseen, kuinka More-Than-Human Design voidaan tuoda osaksi käytännön suunnittelua. Painopiste ei ollut tekoälyn teknisessä kehittämisessä, vaan siinä, miten suunnitteluprosessit muuttuvat, kun suunnittelussa huomioidaan myös ei-inhimilliset toimijat.

Tutkimus nostaa esiin useita uusia kysymyksiä. Miten yhteissuunnittelu muuttuu, kun tekoäly osallistuu suunnitteluprosessiin? Millainen toimijuus tekoälyllä on? Miten se vaikuttaa suunnitteluratkaisuihin? Ja ennen kaikkea – millaisia uusia muotoilumenetelmiä tämä edellyttää?

Lopuksi

Human-Centered Design muutti aikanaan tapaamme ymmärtää ihmistä. More-than-Human Design haastaa meidät laajentamaan näkökulmaa ja ymmärtämään, miten arvo syntyy ihmisten, tekoälyn ja muiden toimijoiden välisissä suhteissa. Uskon, että seuraava merkittävä kehitysaskel liiketoimintamuotoilussa ei synny pelkästään uusista teknologioista, vaan uusista tavoista tutkia, suunnitella ja rakentaa tätä yhteistyötä.

Olen itse koulutukseltani kulttuuriantropologi (FM) ja teen väitöskirjatutkimusta aiheena tulevaisuuden hoiva ja more-than-human design.

___

Kirjallisuuslähteitä mm.

Forlano, L. (2017). Posthumanism and Design. She Ji: The Journal of Design, Economics, and Innovation.

Giaccardi, E. (2025). The Making(s) of More-than-human Design. Human–Computer Interaction.

Wakkary, R. (2021). Things We Could Design: For More Than Human-Centered Worlds. MIT Press.

Nicenboim, I. et al. (2023). More-Than-Human Design in Practice. DRS Conference Proceedings.

Nicenboim, I. et al. (2025). Decentering Through Design: Bridging Posthuman Theory with More-than-Human Design Practices. Human-Computer Interaction.