Kun älykäs kaupunki alkaa toimia itse

Kaupunki on aina ollut teknologian muovaama. Kadut, sillat, sähköverkot, liikennevalot ja julkinen liikenne ovat kaikki aikansa teknologioita, jotka ovat muuttaneet sitä, miten kaupungissa liikutaan, työskennellään ja eletään.

Viime vuosina ”smart city” on tuonut kaupunkeihin digitaalista teknologiaa hyödyntämään kaupunkielämän, palveluiden ja päätöksenteon kehittämistä. Se on tarkoittanut mm. sensoreita, dataa, IoT-ratkaisuja, älykästä liikennettä, energiaverkkoja, kameroita ja muita digitaalisia palveluja. Teknologia kerää tietoa kaupungista, ja ihmiset hyödyntävät sitä arjessa, päätöksenteossa sekä palveluiden kehittämisessä. Lähtökohta on ihmiskeskeinen – human centered, ihmiset yhteissuunnittelevat ihmisille.

Mutta mitä tapahtuu, kun teknologia alkaa itse havainnoida ympäristöään, tulkita sitä, tehdä päätöksiä ja toimia?

Ajatellaan itseohjautuvaa autoa. Se havainnoi ympäristöään sensoreilla, tunnistaa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja muita ajoneuvoja, tulkitsee tilanteita, suunnittelee reittiä ja tekee päätöksiä siitä, miten liikenteessä toimitaan. Se ei siis vain liiku kaupungissa, vaan osallistuu aktiivisesti siihen, mitä kaupungissa tapahtuu.

Kysymys ei enää ole vain siitä, miten suunnittelemme teknologiaa ihmisille, vaan siitä, miten suunnittelemme kaupunkia, jossa ihmiset ja teknologiat toimivat yhdessä.

Tähän more-than-human design tarjoaa kiinnostavan näkökulman.

More-than-human city

More-than-human-ajattelu haastaa ajatuksen ihmisestä suunnittelun itsestään selvänä keskiönä. Kaupunkia voidaan tarkastella ihmisten lisäksi eläinten, kasvien, materiaalien, infrastruktuurien, teknologioiden, datan ja muiden toimijoiden muodostamana verkostona. Älykkyyden sijaan huomio siirtyy yhä enemmän yhteiseloon: siihen, miten erilaiset inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat ovat jatkuvasti suhteessa toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa.

Kaupunki ei ole vain fyysinen infrastruktuuri tai joukko palveluja, vaan eletty ympäristö, jossa muodostuu tapoja, vuorovaikutusta, normeja, odotuksia ja käsityksiä siitä, miten täällä kuuluu toimia ja kenelle kaupunki kuuluu.

Kun uusi teknologia tulee kaupunkiin, se alkaa osallistua kaupungin rakentumiseen. Se voi muuttaa mm. liikkumisen tapoja, julkisen tilan käyttöä sekä ihmisten ja muiden toimijoiden välistä vuorovaikutusta.

Teknologia ei tällöin ole enää vain väline. Se on yksi kaupungin toimijoista.

Teknologian toimijuus ei tarkoita ihmisen kaltaista tietoisuutta, tahtoa tai moraalia. Se tarkoittaa käytännöllisemmin sitä, että teknologia kykenee vaikuttamaan tilanteisiin: se havainnoi, tekee valintoja, toimii ja muuttaa muiden toimijoiden mahdollisuuksia toimia. Mitä autonomisemmaksi teknologia kehittyy, sitä merkityksellisemmäksi tämä toimijuus tulee.

Tästä seuraa uusi haaste: mitä jos teknologia pitäisi ottaa mukaan suunnitteluun toimijana eikä vain suunnittelun kohteena?

Seuraavassa on viisi ajatusta teknologian suunnitteluun tulevaisuuden kaupungeissa

1. Suunnittele suhteita, älä vain käyttäjiä

Perinteinen palvelumuotoilu kysyy, kuka on käyttäjä, kenelle suunnittelemme ja mitä hän tarvitsee. More-than-human-lähestymistapa laajentaa kysymystä: ketkä ja mitkä kaikki vaikuttavat tilanteeseen?

Kun suunnittelemme autonomista liikennettä, mukana ovat kuljettajan lisäksi jalankulkijat, pyöräilijät, muut ajoneuvot, liikenneinfrastruktuuri, liikennesäännöt, data ja itse autonominen järjestelmä. Olennaista on se, mitä tapahtuu näiden toimijoiden välisissä suhteissa.

2. Anna teknologialle toimijuus

Jos teknologia pystyy havainnoimaan ympäristöään ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, sen toimijuus pitäisi ottaa suunnittelussa vakavasti, koska sen toiminnalla on todellisia seurauksia.

Autonominen auto valitsee reitin. Robotti päättää, väistääkö vai pysähtyykö. Tekoäly priorisoi vaihtoehtoja. Älykäs rakennus reagoi lämpötilaan, ympäristöön ja käyttäjien toimintaan.

Toimijuuden tunnistaminen ei tarkoita teknologian vallan hyväksymistä. Se tarkoittaa sen vaikutusten tunnistamista.

3. Suunnittele teknologian ympärille kokonainen systeemi

Teknologiaa, kuten itseohjautuvaa autoa tai jakelurobottia, ei voida suunnitella irrallaan siitä paikasta, jossa se toimii.

Julkisessa tilassa toimiva robotti kohtaa fyysisen ympäristön, ihmiset, muut toimijat, paikalliset toimintatavat, sääolosuhteet ja sosiaaliset normit. Robotti sekä mukautuu ympäristöönsä että muuttaa sitä.

Teknologian suunnittelu alkaa vähitellen muuttua teknologian ja sen ympäristön yhteissuunnitteluksi.

4. Suunnittele ja kokeile tulevaa yhteiseloa

Teknologian, ihmisten ja ympäristön välille syntyvää yhteiseloa pitäisi testata jo ennen teknologian laajamittaista käyttöönottoa. Living labit, simulaatiot, prototyypit ja skenaariot voivat auttaa tekemään näkyväksi tilanteita, joita pelkkä teknologian toimivuuden testaaminen ei paljasta.

Emme testaa pelkästään sitä, toimiiko robotti. Voimme testata, mitä tapahtuu, kun kadulla on sata robottia? Miten ihmiset liikkuvat? Miten kadun säännöt muuttuvat? Miten ihmiset alkavat suhtautua robotteihin? Mitä robotti oppii ympäristöstään?

Autonominen teknologia ei vain sopeudu tulevaisuuden kaupunkiin – kaupunki alkaa myös sopeutua teknologiaan.

5. Suunnittele myös sitä, mitä et vielä osaa ennakoida

Autonominen teknologia toimii ympäristössä, jota ei voida koskaan täysin ennustaa. Autonomisen ajoneuvon on selviydyttävä erilaisista sääolosuhteista, jalankulkijoista, eläimistä, muista ajoneuvoista, liikennemerkeistä ja jatkuvasti muuttuvista tilanteista.

Siksi tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa ei ehkä riitä, että suunnittelemme normaalia käyttötilannetta varten. Meidän täytyy suunnitella myös poikkeamia, yllätyksiä ja yhteentörmäyksiä.

Koska more-than-human design siirtää huomion yksittäisestä tuotteesta tai käyttäjästä toimijoiden välisiin suhteisiin ja tilanteisiin, voimme myös paremmin havaita seurauksia, joita emme pysty päättelemään yhden toimijan näkökulmasta.

Kohti autonomista kaupunkia

Olemme oppineet jo ymmärtämään älykästä kaupunkia (smart city) ja sen mahdollisuuksia. Tulevaisuuden kaupungissa teknologia voi kuitenkin tehdä enemmän.

• Se voi havainnoida.
• Se voi oppia.
• Se voi ennakoida.
• Se voi tehdä päätöksiä.
• Se voi toimia itsenäisesti.
• Ja se voi muuttaa ympäristöään.

Teknologialla on kyky valita ja toteuttaa toimintoja tiettyjen rajojen sisällä.

Strategisille muotoilijoille tämä tarkoittaa uudenlaista suunnittelun lähtökohtaa. Tulevaisuudessa emme suunnittele sitä, mitä ihminen tarvitsee teknologialta. Meidän täytyy suunnitella myös sitä, mitä teknologia tarvitsee toimiakseen kaupungissa.

Tulevaisuuden älykäs kaupunki onkin enemmän kuin ”human-centred smart city”. Se voi olla ”more-than-human city” eli kaupunki, jossa ihmiset, teknologiat, infrastruktuurit, eläimet, luonto, materiaalit ja data muodostavat jatkuvasti muuttuvan toimijaverkoston.

Kiinnostavin kaupunkisuunnittelun kysymys onkin seuraava:

Jos teknologia on tulevaisuudessa autonominen toimija kaupungissa, olemmeko valmiita suunnittelemaan kaupunkeja myös sen tarpeista käsin? Jos haluamme rakentaa hyvän yhteisen ympäristön, meidän täytyy ymmärtää kaikkia niitä toimijoita, jotka tulevat osallistumaan sen rakentamiseen.