Joulukuun loppupuolella päättyi työharjoitteluni Designmatters Studiolla. Olen aidosti kiitollinen Johannalle tästä mahdollisuudesta ja luottamuksesta. Harjoittelu antoi minulle tilan pysähtyä ja tarkastella omaa ammatillista identiteettiäni. Ymmärsin aiempaa selkeämmin, millainen muotoilija olen ja millainen muotoiluprosessi minulle on luonteva. Harjoittelun myötä löysin myös työpolun, jossa haluan kehittyä opintojen jälkeen, ja sain varmuuden siitä, että olen edennyt oikeaan suuntaan.
Työharjoittelun aikana työskentelin monipuolisten ja mielekkäiden projektien parissa. Kehitin osaamistani infografiikan rakentamisessa, tutkimustiedon analysoinnissa ja jäsentämisessä sekä palvelumuotoilun menetelmien käytössä projektin ja muotoiluprosessin tarpeiden mukaan. Lisäksi otin ensimmäistä kertaa laajempaa vastuuta kokonaisuuksista: vastasin projektien rakentamisesta, osallistuin asiakastapaamisiin sekä huolehdin projektien palautuksista ja presentoinnista. Samalla opin suunnittelemaan työskentelyäni tavoitteellisemmin, aikatauluttamaan tekemistäni ja perustelemaan suunnitteluratkaisuja eri sidosryhmille.
Harjoittelu kirkasti myös ymmärrystäni palvelumuotoilusta. Hahmotin, ettei se ole yksi ennalta määrätty prosessi tai kaavio, vaan joustava ja kontekstisidonnainen tapa ajatella ja toimia. Tehtävänanto määrittää usein sen, korostuvatko työssä strateginen ajattelu, luova ideointi, analyyttinen tutkimus vai visuaalinen konkretisointi.
Palvelumuotoilu voi näyttäytyä hyvin erilaisena eri projekteissa, ja se soveltuu moniin käyttötarkoituksiin: projektien johtamiseen, palveluiden kehittämiseen ja tuotteiden suunnitteluun. Keskeistä on ymmärtää palvelumuotoilun perimmäinen tarkoitus: tehdä monimutkaisista järjestelmistä ymmärrettäviä, käytettäviä ja merkityksellisiä ihmisille. Tämä ajatus konkretisoitui minulle erityisen vahvasti juuri työharjoittelun aikana.
Harjoittelussa huomasin, kuinka suuri arvo syntyy jo siitä, että joku pysähtyy jäsentämään, nimeämään ja visualisoimaan asioita, jotka muut kokevat sekavina tai vaikeasti hahmotettavina. Palvelumuotoilijan rooli on tällöin toimia tulkkina erilaisten näkökulmien välillä – käyttäjien, liiketoiminnan ja toteutuksen. Vaikutus ei aina näy suurina yksittäisinä ratkaisuina, vaan usein pieninä oivalluksina, jotka selkeyttävät kokonaisuutta ja vievät projektia oikeaan suuntaan.
Työharjoittelu vahvisti myös käsitystäni siitä, että palvelumuotoilu on ennen kaikkea ajattelutapa. Se ohjaa kysymään oikeita kysymyksiä, kyseenalaistamaan oletuksia ja rakentamaan ratkaisuja, jotka perustuvat ymmärrykseen, eivät pelkkiin oletuksiin. Tämä oivallus jää pysyväksi osaksi omaa ammatillista työskentelyäni ja suuntaa tapaa, jolla lähestyn tulevia projekteja.
